Nykyaikainen tallennin perustuu mikroprosessoritekniikkaan ja useimmiten Linux-käyttöjärjestelmään ja on siten ennemminkin tietokone kuin perinteinen videonauhuri.
Kuvamateriaali pakataan kiintolevylle tehokkaalla H.264 tekniikalla, joka säilyttää hyvän kuvanlaadun ja säästää levytilaa. Levyn koko määräytyy liitettävien kameroiden, kuvamäärän ja säilytysajan tarpeen mukaan. Isolla levykapasiteetilla pystytään säilyttämään usean kuukauden tallenteet ennen levyn täyttymistä ja ylikirjoittamista.
Kamerat yhdistetään tallentimeen joko perinteisesti koaksiaalikaapelilla tai verkkokameroita ja -tallenninta käytettäessä ip-tekniikalla. Yleisimmät tallentimet ovat 4, 8, 16 tai 32 kameralle ja erillisellä ohjelmistolla voidaan hallinnoida useampia tallentimia samanaikaisesti.
Tallentimen asetuksissa määritellään kamerakohtaiset tallennus-, kuvanlaatu-, liiketunnistus- ja hälytysparametrit, sekä tallennusaikataulut.
Tallenteita voidaan hakea ja tarkastella tapahtuma- tai aikataulukohtaisesti ja ne ovat varmuuskopioitavissa USB- ja verkkoliitännän kautta.
Suomenkielinen, graafinen käyttöliittymä ja liitettävyys sisäverkkoon sekä ddns-palvelun avulla ulkoverkkoon ovat monen tallentimen perusominaisuuksia. Parhaimmissa, kuten kotimaisissa Ksenos-tallentimissa on erittäin hyvä ja helppokäyttöinen käyttöliittymä ja nopeat hakutoiminnot.
